Hetki muualla

Hei, Australia on jo aivan nurkan takana. Yritän kirjoittaa matkablogia siltä ajalta kun olen siellä; vapaajaonnellinen.blogspot.com.

Lyhyt talvi!

Hups, nyt on jo joulukuu.

Ensi kuussa lennän Australiaan, ei enää tarvii käyä kauan lenkillä lumihangessa.

Muutoksia.

Oon liftaillu paljon. Asun Lauran vaatehuoneessa. Pitäisi hankkia sinne valo.

Musiikki on hienoa. Uudet ihmiset on hienoja.

Haluan matkustaa. Australia lähestyy. Sitä ennen ehkä muutakin. Tuntuu jo syksyltä. Yöllä on jo pimeää. Välillä sataa.

Ihan hyvää kuuluu.

Kesä?

Elämä sekasin.

Tuntuu vähemmän ja välillä ei miltään. Suunnitelmia on ja mikään ei ole varmaa. Toisaalta hyvä. Parempi kuin yhtäjaksoinen paha olo, ehkä. Mutta merkityksellisyys on vähän hukassa. Näillä mennään.

Kuukausi.

Mun elämässä oli kaunis kuukausi. Mulla oli helvetin hienoa. Mä koin ja tunsin tavattoman paljon. Ja mä päästin jotain liian lähelle, koska musta ei oo tuntunu näin pahalta näin pitkään koskaan. Mun elämä on hienoa, mutta sä teit siitä parempaa, ja nyt mä oon hukassa.

Me oltais hienoja yhdessä.

Kiitos kun kävit mun elämässä. Toivottavasti tuut vielä takas. Ainakin jollain tasolla.

Ihan hieno elämä.

Aurinko paistoi kivasti niin oli kiva juosta vaikka oli kylmä.

Mä oon menny sekasi ja oon onnellinen ja outo ja kaikki on hienoa. Paitsi mun harjottelupaikka, mutta ihan sama.

Ajattelen elämää silleen ennen Australiaa ja Australian jälkeen. Mä niin toivon ettei Monan tarvii feidaa mua, niinku se eilen mietti sen perheasioitten takia, koska mä stressaan niin paljon enemmän jos lähen yksin.

Kaikkia uutta ja hienoa tapahtuu, kaikki on aika hienoa nyt.

Ihanaa!

Tänään saa avata ekan luukun joulukalenterista, jee. Mun aamupala on kyllä viime aikoina koostunut vaihteeksi lähinnä C- ja D-vitamiinista, yskänlääkkeestä, Finrexistä ja teestä. Oon taas vaihteeksi kipeä.

Kerranki olis saanu nukkua pitkään, tänään ei ole koulua, vain Studia-messut, jonne mun pitäis mennä kymmeneksi esittelemään meidän koulua ja jakamaan avaimenperiä Monan kanssa. Toivottavasti on parempi olo kuin eilen koulussa. Nenäverenvuoto ei tosin edistänyt mun nukkumista ja olen siis ollut jo jonkin aikaa hereillä.

Mä nyt sitten päätin että lähen syyskuussa Australiaan. Mulla ei ole mitään käsitystä mitä haluan tehä kun koulu loppuu toukokuussa, ja jos mä en nyt sitten lähe jonnekin kauas niin en kai mä lähe koskaan.

Musta tuntuu ihan hyvältä, vaikka nytkin on pimeää ja kylmää.