Tunteita

Alkoholi tekee musta aggressiivisen. En ole väkivaltainen, enkä huuda ja riehu, mutta tunnen ihan saatanan voimakkaasti. Hermostun jos tilanne ei ole hallinnassa ja varsinkin jos alkaa ahdistaan niin saatan vaikuttaa siltä että ylireagoin ja todellisuudessa näytän paljon helpommin niitä tunteita, joita muuten yritän piilottaa.

Välitän kamalasti. Ja tarviin huomiota, ja haluan että ihmiset näyttää että välittää. Mä näytän sen itsekin, välillä vaan tuntuu että sekin ymmärretään väärin.

En ala selittään liian yksityiskohtasesti, ettei asianomaiset ymmärrä väärin, mutta oon taas tajunnu että mulla on mielettömän paljon mielettömän ihania ystäviä.

Helsinki

Päin sitä itseään menneen lauantaisen suunnistussuorituksen jälkeen päätin lähteä Laurin kans Hyvinkäältä Oulun sijasta Helsinkiin. Oli tosi mukavat pari päivää; oli hyvät ilmat, käytiin Suomenlinnassa ja näin ihania ihmisiä. Tapasin mun tulevan avomieskämppis-Iiron ja näin myös Piriannaa ja Jania, sekä tietenki Lauraa, koska majoituttiin sen kämpillä. Jalka ei tykännyt kiipeilyistä ja kävelyistä, koska tosiaan teloin sen lauantaina aika rankasti.

Shoppailufiilistä en oikein saanut haettua, mutta raahasin Lauria kaupungillaki vähän, pitihän mun käydä tsekkaamassa Monki ja Weekday nyt kun nekin on kerta rantautunu Suomeen. Mua niin ärsyttää että kaikki hyvät vaateliikkeet tulee Suomeen, koska sitten niitä kivoja vaatteita kävelee liian usein kaupungilla vastaan.. Haluan taas ulkomaille shoppaileen. Katottiin Piriannan kanssa että Ryan Air lentäis Carcassonneen, ainaki Dublinin tai Glasgown kautta..

Tultiin Ouluun tänä aamuna puoli kasin junalla. Konnarilla oli hauskaa kun se tarkisti mun matkalipun: "Jaahas, Oulun kautta Kouvolaan. Käyhän se näinkin.." ja naureskeli. Ei, emme etsi porsaanreikiä VR:n lipunmyynnistä ja matkusta Helsingistä Ouluun 14 eurolla.

Täälläki on kesäistä ja kaunista. Lähen kohta testaan miten jalka voi ja toteaan että oululaiset pukeutuu ihan liian tylsästi.

Tehokasta!

Oon ollu tänää niinkö maailman tehokkain ihminen. Heräsin jo kaheksan jälkee ku Laurin piti lähtä mummolaan. Aloin siinä sitte aikani kuluksi siivoon ja kerää valokuvia seinältä talteen (muutto) ja päätin myös tiskata taas mahdottomaksi kertyneen tiskivuoren. Tän jälkeen lähin lenkille, oli makia ku oli nii lämmintä ja nättiä ja juoksin meren lähellä ja tuuli kivasti. Sen jälkeen jäi vielä niin paljon energiaa että vedin kuntopiiriä että Pinja varmasti jo heräis mun metelöintiin. Tän jälkeen menin suihkun kautta pyörällä keskustaan ja kävin kirpparilla ja löysin pari paitaaki ja kävin sitte kattoo Anskua kiskalla ja pyöräilin Haapalehtoon. Illalla aattelin vielä raahata muuttolaatikoita kotia ja vähä pakkailla.

Kaupungissa neljä jätkää hyökkäs yhtäkkiä mun kimppuun kameran ja hillittömän mikin kanssa. Ne vielä oli tosi hämäriä kun kävelivät vastaan ja yhtäkkiä vaan vaihtoivat katseita ja syöksyivät mua kohti. Olin varmaan niin hehkeä että halusivat just mua kuvata, heh heh. Tai sit mun aurinkolasi-look teki musta filmitähtimäisen.. tai sit ne ahisteli ihmisiä randomilla. Kuitenki, mun piti siinä sitte selittää jotai hienoa kesäisestä Oulusta ja vähän porisin niitten kans. Ihan komeita miehiä oli.

Juttelin nyt pitkästä aikaa Minnan kanssa. Se on vielä Australiassa ja tulee syksyllä Suomeen ku viisumi loppuu. Hirvee ikävä sitäki. Olis kyllä ihana lähtä jonnekki kauas, Ausraliassa on kyllä isoja hämähäkkejä..

Nyt olis kyllä taas mieletön matka- ja vaelluskuume. Vissiin taas mun kaikki-mulle-heti-nyt ja maailma-on-mun -persoona on vallannu mielen. Haluaisin Pohjois-Norjaan vaeltaan ja suunnistaan ja hiimaileen, tai sit haluaisin jonnekki kaupunkiin lomalle, esim. Lontooseen tai jonnekki Eurooppaan missä ei oo käyny.. Tai sit voisin tehä sen mun ikuisuusprojektimatkan Carcassonneen..! Tai joskus vois testaa esim. rantalomaa tai repästä ja lähtä glamour-matkalle Miamiin. Oikeestaan mikä tahansa olis hyvä.. Ens viikolla saatan lähtä Helsinkiin.

Mitä, mitä?

Välillä tuntuu että oon kuolemassa. En saa aikaiseksi mitään, en jaksa nähdä ketään, itken ihan säälittävän paljon ja en edes tajua sitä että nyt on viimein kesä. Tunnen ahdistusta, mustasukkaisuutta ja välillä melkein pelkoa.

Toisaalta pystyn hetken mielijohteesta tekemään mielettömiä juttuja ja on päiviä, jolloin pystyn juhlimaan ja elämään ihan täysillä. Pelottaa.

Oma hieno elämä

Huonosta aamusta huolimatta hienohko päivä omassa elämässä.

Tännään oli niin ihanan kuuma, että päätin etten jaksa lähtee juokseen vaan meenki pariksi tunniksi pyöräileen. Suju ihan hyvin siihen asti, että Hietasaaressa lähti ketarit irti pitkästä aikaa. Käänsin sitte pyörän ympäri ku mikäki ammattilainen ja aloin ähertää niitä paikalleen. Ei oikein toiminu. Onneksi tässä heti puolen minuutin päästä tapahtuneesta joku komea, ystävällinen nuorimies tuli iskemään mua ketareitten paikalleenlaittotaidoillaan. Kyllä se suostu laittaa ne, vaikka en luvannukkaa lähtä sen kans ulos pyynnöstä huolimatta.

Käväsin keskustassa mutkan ku etin kertakäyttösiä snapsilaseja ja törmäsin muutamiin tuttuihin, joita en ollu nähny pitkään aikaan. Oli todella seksikäs olo kun olin vähä hikinen ja mulla näytti olevan ihan liian vähän vaatetta muuhun kansaan nähen, vaikka mulla oli kyllä helvetin kuuma enkä tajua miten jollai pysty olee paita jossa oli hihat tai housut jotka peitti reidet.

Tännään meen käymää Stinan synttäribileissä ja huomenna lähetää VIP-bileisii meikän mökille. Toivottavasti tämä sää jatkuu vielä pari päivää! Ens viikoksi vois keksiä vielä jotai tosi hauskaa..!

Pinja sai jonku ihme siivouskohtauksen, se tiskas hullun kasan astioita, vaikka mietittiin että jätetäänkö neki loppusiivoukseen, heh. Nyt se lähti tyhjentään biojäteastiaa, joka oli kuulemma jo "osittain maatunut". Ollaan ihan hyviä.

Meikä on välivuosispesialisti

Voiko tätä opiskelupaikatonta aikaa kutsua välivuodeksi, jos niitä alkaa olla enemmänkin? Lukion jälkeen on normaalia pitää "välivuosi", voi sanoa sukulaisille että haluan välillä tehdä töitä ja levähtää ja se kuulostaa mahtavalta idealta. Jos niitä kuitenki alkaa vaan kertyä lisää niin mitä voi sitten sanoa? "Öh, mä nyt vaan oon sitte luuseri?"

Oikeestihan tää johtuu pääosin siitä, että en tosiaan tiiä minne haluaisin. Hain taas sellasiin paikkoihin mihin on vähän turhan vaikea päästä, koska ne olis sellasia mitkä "vois ehkä vähän kiinnostaa", ja sellaset joihin vois jopa päästä niin niihin en halua. Jos ihan rehellisiä ollaan niin ei kyllä kiinnostas mennä opiskeleen yhtää mitää. En jaksais tehä juuri töitäkään. Ainakaa mitää tylsää niinkö myyä jäätelöä tai olla Siwan kassalla. Mun henkinen hyvinvointi kärsii.

Mua vituttaa ammattikorkeakoulujen hakutsydeemit, ne on oikeesti ihan perseestä. Jos sulla ei oo loistavat paperit niin et saa osallistua ees valintakokeeseen? Mulla tietenki vaikuttaa aika paljon että ei oo yhtää pitkänä kirjotettua kieltä, mutta muuten on C:n paperit niin pitäs omasta mielestä saaha mennä näyttään motivaatiota kokeeseen? Mitä helvettiä?

Laura kävi Oulussa ja kateltii porukalla kämppiä ja löyettii pari potentiaalista. Toivottavasti niistä alkaa kuulua jotain..

Mitähän mulle oikeesti kuuluu? Siihen nähen että oon työtön, opiskelupaikaton, kohta asunnoton, muuttamassa uuteen kaupunkiin ja koko ajan jollai tasolla fyysisesti kipeä, niin ihan hyvin. Aina ku oon ryypänny tai pahalla tuulella niin haluan suunnilleen tappaa itteni, mutta onneksi oon vähentäny alkoholin käyttöä aika reippaasti. Oon silti ihan sekasi.

Juhlia tulossa

Viikonloput on mulle jotenki tosi piinaavia, ahdistaa hulluna ja viime sunnuntainki vaan nukuin ja itkeskelin ja raivoilin kaikille, en voinu ees lähteä töihin rasteille vaikka olin puoliksi luvannu. Käskin Laurin sanoa että oon henkisesti niin epävakaa että oisin vaan hajottanu paikkoja.

Maanantaina helpotti selvästi. Toisaalta siihen vaikutti varmasti myös se, että ei satanu koko päivää ja oli taas lämmin. Tämä viikko on menny taas nopeasti, olis pitäny tehä ehkä vielä enemmän kaikkea mutta ei ole ehtinyt ja jaksanut. Ei oikein kiinnosta mikään.

Huomenna meen Laurin, Veeran ja Yön kanssa käymään Jaken valmistujaisissa. Lauantaina meen Artun, Laurin ja Heidin lakkiaisiin, sekä käväsen Evellä, Tallulla ja Hantalla. Meen myös mahdollisesi Heikille ja ehkä Mikaelille, tai voi olla että käyn siellä vasta illemmalla. Sunnuntaina juhlitaan sitten Lauran valmistumista, enemmän tai vähemmän hehkeinä.

Oma elämä on kadonnut jonnekin.