Lyhyt talvi!

Hups, nyt on jo joulukuu.

Ensi kuussa lennän Australiaan, ei enää tarvii käyä kauan lenkillä lumihangessa.

Muutoksia.

Oon liftaillu paljon. Asun Lauran vaatehuoneessa. Pitäisi hankkia sinne valo.

Musiikki on hienoa. Uudet ihmiset on hienoja.

Haluan matkustaa. Australia lähestyy. Sitä ennen ehkä muutakin. Tuntuu jo syksyltä. Yöllä on jo pimeää. Välillä sataa.

Ihan hyvää kuuluu.

Kesä?

Elämä sekasin.

Tuntuu vähemmän ja välillä ei miltään. Suunnitelmia on ja mikään ei ole varmaa. Toisaalta hyvä. Parempi kuin yhtäjaksoinen paha olo, ehkä. Mutta merkityksellisyys on vähän hukassa. Näillä mennään.

Kuukausi.

Mun elämässä oli kaunis kuukausi. Mulla oli helvetin hienoa. Mä koin ja tunsin tavattoman paljon. Ja mä päästin jotain liian lähelle, koska musta ei oo tuntunu näin pahalta näin pitkään koskaan. Mun elämä on hienoa, mutta sä teit siitä parempaa, ja nyt mä oon hukassa.

Me oltais hienoja yhdessä.

Kiitos kun kävit mun elämässä. Toivottavasti tuut vielä takas. Ainakin jollain tasolla.

Ihan hieno elämä.

Aurinko paistoi kivasti niin oli kiva juosta vaikka oli kylmä.

Mä oon menny sekasi ja oon onnellinen ja outo ja kaikki on hienoa. Paitsi mun harjottelupaikka, mutta ihan sama.

Ajattelen elämää silleen ennen Australiaa ja Australian jälkeen. Mä niin toivon ettei Monan tarvii feidaa mua, niinku se eilen mietti sen perheasioitten takia, koska mä stressaan niin paljon enemmän jos lähen yksin.

Kaikkia uutta ja hienoa tapahtuu, kaikki on aika hienoa nyt.