Uuvuttavaa

Pari viikkoa vielä, ja koulut alkaa. Alkaa siis niillä, joilla on koulua. Niillä, joilla opiskelu jatkuu ja niillä, jotka pääsivät jatko-opiskelemaan. Muuten ei periaatteessa ahdistais, mutta mitä mää teen sillä aikaa kun muut käy koulussa? Mietin jos hakisin täydennyshaussa jotain semimielenkiintoista ja menisin kattoon mitä se on. Vielä on vähän aikaa miettiä. Töitä jos sais..

Musta tuntuu että mulla on lievästi sanottuna ongelmia mun kaverisuhteissa, ja se hajottaa mua ihan hirveesti. Mulla on ihania ystäviä, mutta joillekki mä en ole niin tärkeä mitä ne on mulle. Sitten on niitä, joille oon vaan varakaveri ja niitä, joille oon bileaikataulu. Sitten on niitä jotka on liian parisuhteutuneita että niillä olis aikaa mulle. Vikaa on mussakin kun en huomaa aina mitä ympärillä tapahtuu, mutta toiset ei vaan tajua. Mua harmittaa ihan kamalasti.

Mua pelottaa syksy myös siinä mielessä, että osa lähtee niin kauas. Vaikka luvattais pitää yhteyttä ja rakastaa aina niin elämä jatkuu, uusia ihmisiä tulee ja henkinen etäisyys kasvaa. Venla pääsi Glasgowiin, Pirianna lähtee Helsinkiin, Ellu ja Juuso Uuteen-Seelantiin ja Vire Joensuuhun. Toiset lähtee ensin armeijaan. Miksi mä oon vielä täällä?

Asuntoa vois alkaa pikkuhiljaa metsästää oikeesti, hajottaa olla porukoitten ja kavereitten nurkissa. Toisaalta on rentoa kun ei tartte aina ite tehä ruokaa (tulee syötyä enemmän) ja on netti ja sillain. Mutta en voi olla täällä enää kauan. Pitäs vaan keksiä mistä saa rahaa.

Tännää meni kolmen päivän putki poikki, yritän taas lopettaa vähäksi aikaa.

Reeniä

Raskas ja turskainen viikko Norjan Bodössä takana, oli ihanaa ja tuli suunnistettua ihanissa ja kamalissa maastoissa (n. 10h). Jätkät on ihania.

Tänään puretaan tavarat, pestään vaatteita ja pakataan uudestaan, iltapäivällä Suomussalmelle viikoksi kisoihin. Pitäs käyä kaupunnilla tässä välissä.

Mulle on maksettu liikaa asumistukea, pittää soitella jollekki.