Mielialanvaihtelut ja partio

Koulussa on hienoa vaikka olisin helvetin väsynyt. Ilmoittauduin tänään itsepuolustuskurssille ja lupauduin virallisesti ensimmäiseen nakkihommaan, joka johtui osittain siitä että päästiin Monan kanssa opiston oppilaskunnan hallitukseen ja osittain siitä, että en ollut hereillä ja lupauduin vain koska haluan tehdä aina kaiken. Väsymys johtui partiosta ja viikonlopun kisoista.

En ollut tehnyt pitkään aikaan partiota. Tuntuu, että aivan kuin olisin ollut pidemmälläkin lomalla, vaikka käytännössä hilluin viikonlopun metsässä mitättömillä yö- ja päiväunilla stressaten ja myös pitäen hauskaa. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ihmisiä, joita ei ollut vähään aikaan nähnyt. Tuntui hyvältä olla syksyllä pimeässä metsässä kavereiden kanssa. Mulla on ikävä partiota.

Olen tajunnut, että mulla on täällä etelässäkin sittenkin aika paljon ystäviä. Ei niin paljon kuin viime vuosien aikana on ollut Oulussa - aina ei voi soittaa jollekin jos on yksinäinen tai haluaa ulos - mutta hienoja ja ihania ystäviä täällä on. Pää hajoais liiasta yksinäisyydestä.

Mulla ei ole oikeastaan minkäänlaista motivaatiota suunnistukseen. Tuntuu, että viimeisetkin kisaamishalun rippeet yritetään väkisin syödä. En viitti alkaa vuodattaa siitä enempää, päätelköön kukin itse. Urheilla haluaisin enemmän, eli pitäs vissiin saaha nämä syömisasiat paremmalle mallille että jaksais enemmän. Ei ole kiva vaikuttaa kuolleelta aina kun tulee lenkiltä.

Mun tekis hirveesti mieli puhua Saanan kanssa.

Taidan mennä kohta takas nukkumaan. Mun pää, ajatukset ja tunteet on taas aivan sekaisin. Mä en tiedä yhtää mitä haluan.