Eräs kesäyö

Parhaimpia hetkiä on ne aidot tilanteet, joihin vain ajaudutaan suunnittelematta. Viime yö oli yksi sellainen. Ihania ihmisiä, jotka tekevät spontaaneja asioita ilman kiirettä. Viime yönä meillä ei ollut kiire minnekään, viime yönä elettiin hetkessä.

Kahden suunnistusviikon jälkeen olin tosiaan seuran ja ystävien tarpeessa. Tekstasin jo kotimatkalla Yölle, että sunnuntaina mennään jonnekin. Laurikin innostui, ja Heidi sopivasti kyseli sunnuntaiaamuna ehtisinkö nähdä. Siinä sitten ahdisteltiin vielä muutaman ystävää mukaan ja kahdeksan aikaan mentiin Heidille. Syötiin pitsoja ja laulettiin, juoruiltiin ja ennen kaikkea alettiin toisiamme.

Puolen yön aikaan Vessu ja Sampo lähti kotiin ja me muut (minä, Yö, Heidi, Lauri, Tuomo, Juhani ja Jussi) siirryttii keskustaan. Käytiin Cabaretissa ja sunnuntaiksi siellä oli harvinaisen hauskaa. Jaksettiin olla pari tuntia, kunnes lähettiin Ainolanpuistoon leikkimään. Ei ollu riemulla rajaa kun seitsemän ääliötä päättää pyöriä yhtä aikaa "siinä punaisessa jutussa". Matkalla kotiin pysähdyttiin vielä Tuiran rannalla kun Juhani halusi uimaan! Minä, Yö ja Lauri uitiin myös ja lopulta pyöräiltiin neljän aikaan kotiin märkinä ilman kenkiä. Ilma oli lämmin ja aurinko nousemassa. Tuntui vihdoin oikeasti kesältä.