Kesä loppuu

Ensimmäiset pari päivää Helsingissä oli ihan helvettiä. Mulla ei ollu liikkumiskorttia, ei ollu nettiä, olin kipeä ja oli viikonloppu. Mä vaan makasin sängyssä ja ajattelin, ja se oli siinä tilanteessa huono. Todella huono.

Mutta tilanne parani huomattavasti kun koulu alkoi ja sain heti uusia, ihania ystäviä. Varsinki Jasu ja Jouni. Sitten Lauri tuli vihdoin tänne ja Tuomo tuli kans viikoksi. Sit oon nähny Piriannaa ja Jania ja Ollia. Ja nyt myös Jesseä ja muutamia uusia ihmisiä. Täällä on hienoa. Kuvittelin, että on vaikea tutustua ihmisiin, koska kaikilla on täällä kuitenki jo omat elämät ja näin. Mutta ihmiset täällä on ihania ja mahtavia.

Oon taas ollu vaihtelevasti tosi kipeä, johtuu varmaan siitä että en tajua että syksy on tulossa ja oon välillä vähän turhan alipukeutunut. Pitäis jaksaa lähteä suunnistaan nyt monena viikonloppuna, mutta teen kohta ehkä fyysistä kuolemaa.

Hyvää kuuluu.

Järjestelyjä

Nimi näkyi eilen opiston nettisivuilla, sain siis opiskelupaikan. Ei tämä nyt niin huonosti sitten mennykkään, kun kämpällekin oon jo tavarat ehtiny raahata. Ainakin suurimman osan, on mulla vielä noita vaatteita vähän joka paikassa.

En tajua mitä noita Kelan lappuja mun tarvis täyttää arggh. Ja pitäs mennä heti ens viikolla Helsingissä työkkäriin (ja ottaa selville missä se on).

Sain viimein soitettua autokouluun ja ilmoittauduttua rahastusvaiheeseen (kyllä, aioin tehdä sen keväällä). Pitäis siis jaksaa raahautua maanantaina radalle ja sieltä teoriatunneille. Siis olettaen että tunturisuunnistuksen jälkeen on vielä jotain elämää.

En oo reenannu paljon yhtään, koska mulla on koko ajan niin saakelin heikko olo. Joskus kuukausi sitten oli vielä aivan hyvä, mutta nyt Finin jälkeen oon vaan koko ajan ihan koomassa ja pyörryttää ja kaikkea vaikka söisin kuinka paljon. Hemoglobiini oli kyllä aika alhainen (112) kun yritin käydä luovuttaa verta, mutta en tajua miksi se on kun oon välillä syöny ihan erikseenki rautaa ja muutenki oon yksinkertaisesti syöny aivan saatanasti.

Uusia asioita

Tuntuu hyvältä asua Helsingissä. Koti on hieno, ihmiset on hienoja. Lähellä olevat avokalliot on mukavia ja rauhoittavia ja ihanaa kun en tunne kaikkia paikkoja.

Yksinäisyys pelottaa ja arveluttaa.

Tällä viikolla selviää pääsenkö kouluun. Vähän jännittää viihtyisinkö, toisaalta tietty säännöllisyys ja tekeminen olis todella tärkeää nyt. Voisi saada jopa uusia kavereita. Kavereita sieltä missä nyt asun.

Tulee ikävä niitä jotka on muualla.

Tunteet on sekavia. En tiedä mitä haluan.

Oon vähän hukassa.