Viha

Mä vihaan ihmisiä, jotka nukkuu mun kanssa eikä herätä mua kun itse heräävät. Vihaan sitä kun aamulla on kiire, ei ehi ajatella, laittaa vaatteita päälle, pestä tukkaa, juua ja, helvetti, HERÄTÄ, ennen ku pitäs olla jo menossa jonnekin.

Vihaan tasapainoisia ihmisiä. Vihaan ihmisiä, jotka tietää mitä haluaa, toteuttaa sitä, ei tajua ajatella muita asioita, saa mitä haluaa, ja on onnellisia. Vihaan siis ihmisiä, jotka nukkuu säännöllisesti, vaikka vois tehä muitaki asioita, ja olla miten haluaa, ja vaikka ei voiskaan, niin nukkuu silti. Vihaan ihmisiä, jotka syö säännöllisesti, joka päivä, lämmintä ruokaa, miettii mitä syö, ei syö jotain siksi että siinä on liikaa kaloreita, rasvaa, suolaa, sipulia, lihaa, tai se on liian hyvää tai sitä on syöny liikaa tai pitäs syyä jotain muuta.

Vihaan ihmisiä jotka ottaa sikainfluenssarokotteen siksi että muutkin ottaa, ja koska niitten elämä on niin hienoa ettei ne halua kuolla, ja ne luulee ettei vittu sairasta enää ikinä mitää sen yhen helvetin rokotteen takia. (En siis halveksu ihmisiä, jotka ottaa sen siksi, että työpaikalla käsketään tai jos kuuluu oikeasti riskiryhmään tai jos on ajattelemalla tullut siihen tulokseen että kannattaa, esim jos on tulossa mensantesti keväällä tai on menossa itse MM-kisoihin.)

Vihaan parisuhteutuneita ihmisiä, jotka nyhvää koko ajan kahestaan, ei ala muita, ei lähe yksin mihinkään, joita ei nää ikinä, jotka on vitun helvetin onnellisia ja jotka päivittää facebookissa kun niiden koiranpentu kakkaa tai vauva syö ja päivittää kun herää, menee kouluun, syö, menee töihin, menee nukkumaan. Ja siinä on niiden vitun täydellinen elämä.

Vihaan joulua. Vihaan sitä kun kaikki on vitun onnellisia ja rakastavaisia ja tasapainoisia ja haluaa antaa joululahjoja ja saa joululahjoja ja tykkää tehä joulusiivousta ja leipoa joulutorttuja ja joulupipareita ja juoda jouluglögiä ja mennä jouluksi vanhempien luo tai mummolaan tai vaikka ei tykkäiskää nii menis silti koska se kuuluu asiaan. (Kuka vittu niin on sanonu ja päättäny? Vittu tänä jouluna mennään baariin!)

Vihaan myös sitä, että ihmiset ei vastaa tekstiviesteihin, ei tappele kunnolla, ei ymmärrä, puhuu paskaa, on absolutisteja, ei tiskaa kunnolla, käy joka vuosi ulkomailla, saa paljon lahjoja ja on rikkaita. Vihaan myös sitä jos jollakin on 500 000 facebook-kaveria, tai jos joku ei osaa juosta, ei ikinä pyöräile talvella, ei flirttaile kenellekään, on vitun nuiva, ei tanssi baarissa, tai jos jollekin treenaaminen on koko vitun elämä, jos ei osaa olla ikinä yksin, ei koskaan lue kirjoja, polttaa liikaa tupakkaa, pettää ystäviä, ei luota kehenkään ja vihaa kaikkea.

Juustoa?

Jaa, eli jos menen tammikuussa talouskouluun, saan Kelalta rahaa n. 181e/kk. Jos en tee mitään, saan n. 732e/kk.

?!?!?!?!?!??!!??!?!

Hajotus

Ei vittu mikä hajotus. Heräsin tänään aivan liian aikasin, aivan liian huonojen yöunien jälkeen. Vaimot vietti Disney-iltaa, mikä olis ollu tosi jees, jos se olis ollu ILTA, eikä myöskin yö, ja jos mukana ei olis ollu jotain random-kovaäänisiä-pikku-tyttöjä, joitten ääni kohos välillä turhan korkeelle ja kovalle, vaikka kehotin välillä olemaan hiljempaa. Säälin kovasti myöskin naapureita. En kuitenkaan kanna kaunaa vaimoilleni, en kuollut siihen että en yhtenä yönä saanut nukuttua.

Nuori Suunta taso 1 osa 2 -koulutus on myöskin nyt käyty, käteen jäi mietittävää, uusia tuttavuuksia, paljon materiaalia ja upea Hirveen kiva ohjaaja -t-paita. Tulin sieltä Haapalehtoon porukoitten luo, koska mulla ei oikein ollut mitään kyytiä mihinkään ja mua jotenki hajotti ja en jaksanu olla sosiaalinen ja Laurilla oli parempaa tekemistä. Tulin ja nukuin yli neljän tunnin hajotus-päikkärit, näin pahoja ja ahistavia unia ja heräsin yhä väsyneenä ja vieläki hajottaa.

Oon jotaki järkevääki saanu aikaan, esim. vastasin sähköposteihin ja suunnittelin urheilu-uraa ja päätin ehkä olla hakematta töitä ku ei tee mieli tehä muuta ku käyä lenkillä. Juopottelu, töitten teko ja liian sosiaalinen elämä on tällä hetkellä aivan liian yliarvostettua. Tai sitten oon muuten vaan seonnu. Vissiin näitä normaaleja neurologisia häiriöitä? Ajattelin jopa lukea ennen ku menen nukkumaan, kaivoin jotain jänniä kirjoja hyllystä.

Niin ja oon kuulemma täyttäny 19. Kypsä olo.

Wöääää.

Oon joko maailman paras tai huonoin parkkeeraan autoa. Tulin meidän pihaan, ja toinen vieraspaikka oli vapaa. Se kauempi, joka on nurmikon ja toisen vieraspaikan välissä. Sillä toisella vieraspaikalla oli auto, joka oli tosi pitkä, ajettu perä eellä, ja se oli vähän mun vieraspaikan puolella. Talon vieressä oli poikittain pysäköitynä auto, melkein vieraspaikkoja vastapäätä. Mää aattelin et kyllä meidän Verso ketterästä tohon kääntyy. Mutta ei. Mää tulin ihan liian lähelle sen auton kuskinpuolesta etunurkkaa. Sit mää käänsin ja käänsin pikkuhiljaa ja olin varma että vittu kohta pelti rotisee. Se meni jotenki ihan huonosti koko ajan. Mut sit mää käytin mun taikavoimia ja mun auto käänty nätisti sen toisen auton viereen. Sit mää peruutin ja oikasin ja sain sen täydellisyyttä hipoen oikeelle paikalle. Oon paras.

Mää oon alkanu saaha jotai älyttömiä kiksejä siivoomisesta. Eilen illalla tulin kotia ja ekaks tyhjensin kuivauskaapin, sit aattelin et vähän pyyhin pöytää, sit mää huomasin et pyyhin kaapin ovia ja katoin jääkaappiin. Sit käskin Laurin laittaa leffan pyörii etten alkais pesee jääkaappia.

Kohta ei oo ennää töitä, sit lähen Veeran kans Prahaan. Alan innostua siitä koko ajan enemmän. Veera on nyt Helsingissä ja ne menee Pirin kans Tallinnaan viikonloppuna. Mä en sitte lähteny, mulla on töitä vielä perjantaina ja kävin ihan vasta laivalla ja oon ollu koko ajan jossain. Voisin ehkä nukkuakin välillä. Ja siivota.

Uudet lenkkarit!

Tuparit jännittää, ihana nähä ihmisiä. En oikein kyllä tiiä ketä millonki tulee ja näin. Ja oon taas vähän pihalla kaikesta. Tavallaan vähän tyhjä olo.

Oon ollu tänään ihan mielettömän tehokas. Oon töittenki jälkeen siivonnu ihan hulluna täällä kotona. Sain myös mun ikuisuusprojektin päätökseen: ostin vihdoin lenkkarit! Ihania miehiä oli kaupassa, ne etti ja valitsi niitä mulle mielettömän kauan.

Luulin että mua huvittais kirjoittaa, mutta en saa taas sanoja aikaseks.

Talvi?

Oikeesti, sillonku minä olin nuori niin lokakuun alussa ei ollu tällasia lumimyrskyjä (joo ja jouluna oli lunta ja pluto oli planeetta). Jännä ku tuiskuttaa tollasella paineella vaikka lehdet on vielä puissa ja ilmaki on plussan puolella.

Lähen Veeran kanssa Prahaan marraskuun alussa, kun työtki loppuu lokakuun lopussa. On kyllä ollu ihan mukavaa. Seuraavaksi vois vaikka mennä työharjotteluun tai ehkä yrittää löytää joulukiireapulaistöitä jostain. Tai vois alkaa hiihtäjäksi, ainaki sää suosis mua kerranki.

Lähetään ylihuomenna mannaan, mää en oo varma millä mielellä oon lähössä.

Tupareihinkaa ei oo enää kahta viikkoa ja synttäritki lähestyy. Kohta on joulu ja sit vaihtuu vuosi, kevät menee äkkiä ja kohta alkaa kisat ja sitten tulee syksy ja kohta oon mielettömän vanha ja pitäs keksiä mitä elämällä tekis.

Huoh.

Mua ärsyttää kun ihmiset on niin itsekkäitä, ei ajattele mitä tekee ja puhuu ja miten käyttäytyy.

Yksin.

En pysty syömään, en jaksa enää nukkua.

Oon itkeny enemmän ku koskaan eikä se ole auttanut mitään.

En jaksa.

Keskiviikko.

Mää sain eilen uuden sängyn, mutta en oo vielä nukkunut siinä. Tulin äskön kotiin, mun toinen vaimo on karannu kirjoituksiin ja toinen nukkuu vielä.

Saatan lähtä käymään Veeran ja Pirin kanssa Tallinnassa muutaman viikon päästä jos nyt saahaan hyvät, halvat matkat.

Viime viikonlopun kisat meni vähän vaihtelevasti. Keskimatkan karsinnan kusin, mutta alistin sitte B-finaalissa jee. Viestissä oltiin 10., sain päteä loppukirillä. Elli ja Saana on ihania.

Meen tännää kattoo Tellun ja Ratun uutta kämppää ja illalla vissiin ainaki vaimon kanssa ulos. Mun käsi on niin sairas että en voi käyä töissä. Ihanku siinä kasvais joku kääpä.

Vois yrittää kerranki saaha jotai järkevää aikaseksi tänään. Eilen kyllä osallistuin jo pakkohakuun.

Tunteita

Yleensä mää tykkään siitä että tunnen paljon, mutta välillä se hajottaa ihan saatanasti.

Mulla on uus kämppä ja muutan tässä pikkuhiljaa sinne. Tänään pitää käydä työkkärissä, kelalla, skv:llä, postissa ja kierrätyskeskuksessa, vaikka mulla on kipeä olo ja alilämpöä 34.8. Lenkille en uskalla vaikka pitäis, viikonloppuna sm pitkät. Jos huomenna on parempi olo niin lähen kyllä kiipeileen. Keskiviikkona olis yökuppi.

Oon hajottanu ehkä puolia mun ihmissuhteista tänä vuonna. Oon jotenki tuhonnu ihan liikaa omaa ja muitten ihmisten elämää. Mää en tajua. Musta tuntuu että välitän liikaa ja takas saan en mitään tai liian vähän. Toiset on unohtanu mut kokonaan ja vikaa on myös minussa.

On mulla aina ainakin Saana ja Elli. Elli lupas että vaikka se välillä juoksis karkuun niin se tulee aina takas.

Mun neljän päivän viikonloppuun sisälty paljon. Olin huoltamassa Oulunsaloa eli juoksin 8-vuotiaan oululaisen tytön perässä. Oli kyllä mukavaa. Ellin kans tupetettiin menomatkalla ensin Jussi ja Konsta ja myöhemmin vielä Iisak ja Jere. Käytiin torstain treenin jälkeen Jennin ja Iisakin kanssa etsimässä eksyneitä kuusamolaisia pikkupoikia. Perjantain kisadiskossa hypittiin Ellin kans niskat kipeiksi ja mulla ei oo pitkään aikaan ollu niin mukavaa kun sillon. Lauantaina melkein itkin viestissä kun tunsin niin vahvaa empatiaa maaliintulevia lapsia kohtaan. Iltapäivällä märisin Saanalle ihan muista syistä.

En tajua miksi oon nykyään niin mustasukkanen. Oon luullu että en oo yhtään, mutta näköjään oon löytäny itsestä pitkästä aikaa uusia piirteitä. Tai ehkä oon muuttunut. Tai voi olla että se johtuu tästä epävarmuudesta mikä on myös uutta. Tuntuu pahalta että ei voi aina olla onnellinen muiden puolesta.

Ikkunan vaihtoa

Muutan syys- tai lokakuun alussa Veeran ja luultavasti Lauran kanssa ehkä Toppilaan ehkä tosi kivaan asuntoon. Menen ensi viikolla työkkäriin kyseleen työharjoittelupaikkaa. Voisin käväistä joku päivä lukiolla kattomassa opettajia ja kysymässä Läksyltä jotai todistusta hallituksessa olemisesta.

Olin viikonlopun Nuorten Jukolassa huoltajana. Oli kyllä mukavaa, ja pääsin vähän itekki suunnistaan. Ainaki harjoitteleen peesaamista. Tein meijän ykkösjoukkueelle oikaisupyynnön maaliviivanylityksestä, ja se meni läpi. Noustiin yksi sija ylemmäs. Torstaina lähen KLL:n SM-kisoihin Lietoon mukaan, näillä näkymin Oulunsalon huoltajana.

Onneksi en oo purkanu laatikoita, on helpompi muuttaa. Tarvin kahvinkeittimen ja haluaisin isomman sängyn. Älytön muuttokuume.

Tänään piti kiskoutua ylös aivan liian aikaisin. Täällä on remonttimiehiä jotka vaihtaa kaikki ikkunat.

Syksy

Okei, koitetaanpa seuraavaksi vähän erilaisella asenteella. Eihän tää elämä nyt niin kamalaa voi olla? Eihän?

Nyt jos huilisin pari kuukautta. Siis ihan oikeasti huilisin. En koko ajan ajattelis että mun PITÄIS tehä töitä tai PITÄIS olla opiskelemassa. Rauhottuisin, reenaisin, tekisin kaikkea mitä en oo ennen ehtiny syksyllä. Ennen, ku mun on vaan PITÄNY käyä koulussa, PITÄNY olla aktiivinen ja PITÄNY suorittaa, ja suorittaa, ja suorittaa. Sitten kun alkaa oikeasti ahistaa niin mennee itkee työkkäriin että haluaa työharjotteluun. Ja kattoo sitte mikä tuntuu hyvältä.

Aamulla oli kurkku kipeä ja tuntuu et kuume nousis. Onkohan mulla joku sikaflunssa? Ei uskalla lähtee tänää urheilee. Toivottavasti en tuu nyt kipiäksi ku kaikki on pois Oulusta viikonlopun niin ei mulla oo muuta tekemistä ku reenata?

Mutta mitä mää oikeesti teen?

Uuvuttavaa

Pari viikkoa vielä, ja koulut alkaa. Alkaa siis niillä, joilla on koulua. Niillä, joilla opiskelu jatkuu ja niillä, jotka pääsivät jatko-opiskelemaan. Muuten ei periaatteessa ahdistais, mutta mitä mää teen sillä aikaa kun muut käy koulussa? Mietin jos hakisin täydennyshaussa jotain semimielenkiintoista ja menisin kattoon mitä se on. Vielä on vähän aikaa miettiä. Töitä jos sais..

Musta tuntuu että mulla on lievästi sanottuna ongelmia mun kaverisuhteissa, ja se hajottaa mua ihan hirveesti. Mulla on ihania ystäviä, mutta joillekki mä en ole niin tärkeä mitä ne on mulle. Sitten on niitä, joille oon vaan varakaveri ja niitä, joille oon bileaikataulu. Sitten on niitä jotka on liian parisuhteutuneita että niillä olis aikaa mulle. Vikaa on mussakin kun en huomaa aina mitä ympärillä tapahtuu, mutta toiset ei vaan tajua. Mua harmittaa ihan kamalasti.

Mua pelottaa syksy myös siinä mielessä, että osa lähtee niin kauas. Vaikka luvattais pitää yhteyttä ja rakastaa aina niin elämä jatkuu, uusia ihmisiä tulee ja henkinen etäisyys kasvaa. Venla pääsi Glasgowiin, Pirianna lähtee Helsinkiin, Ellu ja Juuso Uuteen-Seelantiin ja Vire Joensuuhun. Toiset lähtee ensin armeijaan. Miksi mä oon vielä täällä?

Asuntoa vois alkaa pikkuhiljaa metsästää oikeesti, hajottaa olla porukoitten ja kavereitten nurkissa. Toisaalta on rentoa kun ei tartte aina ite tehä ruokaa (tulee syötyä enemmän) ja on netti ja sillain. Mutta en voi olla täällä enää kauan. Pitäs vaan keksiä mistä saa rahaa.

Tännää meni kolmen päivän putki poikki, yritän taas lopettaa vähäksi aikaa.

Reeniä

Raskas ja turskainen viikko Norjan Bodössä takana, oli ihanaa ja tuli suunnistettua ihanissa ja kamalissa maastoissa (n. 10h). Jätkät on ihania.

Tänään puretaan tavarat, pestään vaatteita ja pakataan uudestaan, iltapäivällä Suomussalmelle viikoksi kisoihin. Pitäs käyä kaupunnilla tässä välissä.

Mulle on maksettu liikaa asumistukea, pittää soitella jollekki.

Jätkienilta

Eilen raahattiin suurin osa tavaroista porukoille. Illalla pidettiin sitten jätkien ilta; minä, Elli, Saana, Lauri, Kossi, Jussi, Vessu ja Arttu oltiin mun porukoilla grillaamassa ja laulamassa. Aamuyöllä käytiin myös ulkoilemassa ja nukuttiin liian vähän. Arttu ja Elli meni kioskille aamuvuoroihin. Saanalle voi kuulemma mennä jatkoille illalla.

Tänään aloitetaan loppusiivous. Vois myös alkaa taas syömään ja juomaan ja urheileen, käydä vaikka iltarasteilla tai jotai. Kuitenki sunnuntaina lähdetään sinne Norjaan viikoksi reenaan ja sen jälkeen on KRV.

Kesä?

Ei oo juhannus koskaan tullut näin puskan takaa. En edes tajunnut aluksi - eikä ole suunnitelmia. Ylikiiminkiin varmaan lähden, ei aikonu Lauri mua tansseihin viedä.

Ensi viikon alussa pitäs saada viimeiset tavarat heivattua porukoille, että voidaan tehdä loppusiivous. Loisin loppukesän kavereiden luona.

Puolitoista viikkoa ja lähden viikoksi Norjaan reenaan. Saana ei tule kun sen jalka on niin kipeä, inhottavaa. Onneksi mulla on Elli. <3

Oon tälle kesälle pummaillu jo ihan tarpeeksi. Paljon enemmän kun viime kesänä. En tiiä onko vauhtia tullu lisää vai oonko lakannu ajattelemasta. On kyllä muutenki nykyään niin vaikea keskittyä mihinkään että ei kai se niin ihme ole.

En vieläkää tiedä yhtään mitä haluan ja musta tuntuu että hakkaan sen kanssa vaan päätä seinään. En jaksa. Mua inhottaa.

Loppu vai alku?

Lukio on ohi ja lakki - vaikeuksista huolimatta - päässä. Todistus oli riittävän hyvä ja parempaan en olisi näillä voimilla pystynyt.

Opiskelupaikkaa ei ole ensi syksylle. Se on varmaa.

Työt loppuu kahden viikon päästä.

Vuokrasopimus loppuu tämän kuun lopussa. Mulla ei ole uutta asuntoa, uutta kämppistä, uusia suunnitelmia.

Oikeastaan mulla ei ole minkäänlaista suunnitelmaa, mitä teen. En tiedä mitä haluan. On alkanut tuntua että en halua mitään.

Huonoja päiviä

Musta alkaa tuntua että se mun jakso, jonka aikana mikään ei tuntunu miltää, alkaa olla ohi. Mää oon nimittäin ollu nyt pari päivää aivan helvetin vittuuntunu. Jos en oo aukomassa päätä tai valittamassa jostai niin oon yksin märisemässä etten olis ilkeä muille. Jätkät meni kattoo Kossille lätkää porukalla. Ilman mua.

Mua kyllä äskön piristi se että juttelin Saanan kanssa koneella. Miks kulta asut niin kaukana?

Mää luulen että tää johtuu juomisesta. Sillon kun join 4-5 iltana viikossa niin en tuntenu mitää, mikää ei tuntunu miltää, en välittäny mistää. Oon ollu viikon kuivilla ja hemmetin kyrsiintyny kaikkeen.

Lähden Sannan kanssa Helsinkiin Janin luo huomenna. Ihanaa. Tullaan keskiviikkona sillai että ehin opettaa lapsia suunnistaan. Torstaina kattoon West Side Storya Heidin, Heikin ja Ellan kanssa. Sitten valokuvaamaan kännisiä ystäviä ja perjantaiaamuna ehkä töihin ja illalla Närpiöön ja näen Saanaa. Tunnen mää jotai hyvääki paljon.

Juoksin tänään testijuoksun 5km alle 25 minuuttiin, tuntu kyllä aika pahalta. Mua nukuttaa.

Olen tässä ajatellut

En ole oikein enää mistään varma. Hmn. Lakkiaismekkoa olen etsinyt, tuntuu vain että kaikki ovat liian pitkiä, liian kukallisia, liian vaaleanpunaisia, liian leveitä, liian tummia, liian keltaisia, liian punaisia, liian ruskeita..

Ehkä menen ensi viikolla käymään Helsingissä, tai sitten en. Ehkä olen Vapun Oulussa, tai sitten en. Ehkä jaksan jopa juosta nykyään enemmän. No sitä nyt ainakin.

Oon miettiny tuota ensi syksyä, tai no jo kesää, asumisen kannalta. Lähdenkö ulkomaille, toiselle paikkakunnalle, etsinkö kaksi uutta kämppistä, muutanko jonku kans pienempään asuntoon, muutanko yksin, muutanko pois..? Hitto vois vaan kadota. Sitten ihmetellään miksi nuoria ahdistaa ja ollaan itsemurhatilastojen huipulla.

Jätkät on taas kotona, ehkä aurinko vielä paistaa.

Sekavaa

Okei, okei, okei. Lauantaina ei enää mennyt päähän vaikka kuinka joi. Nyt mää lopetan tällaset typeryydet.

Perjantaina olin Koselle ja Ellille kuskina Oulunsalon lukion bileissä. Elkää menkö ikinä selvin päin bileisiin missä kaikki tuntee toisensa paitsi sinä et ketään.

Lauantaina herättiin liian vähien yöunien jälkeen. Ajoin Syötteelle koko matkan, pelkään hulluna niitä tappajakameroita. :) Oltiin Kosen, Pirin ja Heidin kanssa päivä rinteessä ja illalla takas, meinasin nukahtaa rattiin niin piti vaihtaa kuskia viimeiseksi 50 kilometriksi. Olin kotona varttia vaille kaheksan ja kasin jälkee alko valuu porukkaa meille, ehin sopivasti käydä suihkussa. Juhlittiin siinä sitte Sannan synttäreitä ! Mentii ilmaiseksi jonojen ohi Onnelaan juomaan ilmaista kuohuviiniä, vaikka lauantaisin siellä on ikäraja 20 vuotta. :) Kävin Ankun kanssa vielä Kirkkokankaalla jossain kotibileissä ja olin kotona viiden aikaan aamuyöllä. Ja siis koko ajan selvin päin!

Sunnuntai meni kyllä sujuvasti angstatessa, en saanu mitää aikaseksi. Lauri kävi vähän aikaa viihdyttämässä mua (seuraamassa mun vitutusta) ja Ellu tuli onneksi illalla kotia. Vaikka musta tuntu taas pahalta ja epäonnistuneelta kun se selittää sitä kun se on suunnitellu sen elämän niin hyvin ja mä en oo suunnitellu mitää ja seki mitä olisin niin ei toimi.

Tänään aloitin sitten uuden, paremman elämän. Ensin olin reipas ja nukuin univelkoja, sitten kävin kovan lenkin ja olin tosi onnellinen kun oli niin lämmintä ja jaksoi juosta. Kävin varaamassa pyykkituvan huomiseksi ja hain pikkusiskon koulusta ennen ku ajoin porukoille maksaa laskuja ja nettiin muutenkin.

Juopottelua

Päissää, päissää, päissää, elämä on mahtavaa.

Ehkä jonku muun.

Kesä tulossa?

Mää ehkä pitkästä aikaa oon vähän vähemmän hermostunut ja ahdistunut. Mun matikan opettaja soitti mulle eilen, koska olin käyny angstaamassa opolle. Se meinas et peliä ei oo menetetty ja saatan ehkä päästä läpi.

Kävin eile Ylikiimingissä hierojalla ja ajoin autoa jotai yli 80 kilsaa! Tykkään ajaa autoa. Tännään olis tarkotus lähtä Oulunsaloon Teurastaan, ihana kun on nätti ilma. Mää oon yrittänyt nyt ajatella että mitä tässä tapahtuu ens viikolla, ens kuussa, ennen kesää, kesällä.. Mää jaksan ehkä vähän paremmin. Välillä.

Paitsi mää taas ajattelin jotai mitä ei pitäs.

Yrityksiä

Eilen mestassa, ja jostai syystä meni helposti päähän. Oli silti mukavaa. Saatettii Kossin kans yöllä Sanna-Mari kotia, jos käsi on kipiä nii se johtuu siitä sitte. Piri oli sitä mieltä että mun ja Kossin ei tartte yöllä keskustella huutamalla ku jutellaa kahestaa keittiössä. :)

Käytii koululla aamupäivällä, menin juttelee opon kanssa. Opo sai mut tuntee oloni luovuttaneeksi ja mua alkoi ahdistaa tavallaan lisää. Se painotti että mun pitää hakea, koska teoriassa en ole vielä feilannu kirjotuksia. Ei vaan oikein ole motivaatiota kun tietää että oon vielä syksyllä täällä ja mun hakemukset hylätään. Meinasin alkaa märisee sielläki. Sain sitte haettua opon valvovan silmäin alla Jyväskylän yliopistoon. Se ei varmaa uskois että ite hakisin. En välttämättä minäkään.

Voitin Akateemisen kirjakaupan arvonnasta Vastuullisen matkailijan käsikirjan. Se on aika kiva, pittää lukea ennen kun lähtee matkalle. Mun idea oli vissiin loistava, koska ei mulla tuuria ole koskaan. Ainakaan enkun kirjoituksissa. Paitsi Carcassonnessa.

Ohi on - syksyyn asti

Kait se kesäloma virallisesti sitten alkoi? Ei enää koulua, ei kirjoituksia - ainakaan ennen syksyä. No, eipä tartte lukea pääsykokeisiin saatika stressata minne päin hakis kun ei saa kerta lakkia vielä. En tajua miten oon onnistunu tässä taas näin hienosti. Oikeasti en osaa ajatella noin positiivisesti vaan oon itsetuhon partaalla. En oo vielä meinannu alkaa märiseenkää ku kakstoistatuhatta kertaa tänään.

Oli vissiin joku järjen riemuvoitto juosta Haapalehtoon. Mun piti juosta pitkä lenkki, mutta tässä ei sitten menny ku 45 minuuttia. Luulin että Heinäpää on kauempana. Joku nero oli hiihtämässä Tuiran rannassa. Ite juoksin vieressä asvalttia pitkin. Siellä oli hieno liikennemerkki. Samassa tolpassa luki 'uimaranta' ja oli sellanen varotuskolmio jossa oli hiihtäjän kuva. Juoksin kans kilpaa Laanilassa varmaan kilsan joku pyöräilevän papparaisen kanssa. Itsetunnon kohotusta, tai jotai.

Iskä ehkä melkein lupas lainata mulle autoa että ajasin Syötteelle 4.4. ! Toivottavasti keksin jonku muun ajokortillisen kyytiin ku Hanna ja Venla ei oo jaksanu käydä autokoulua. Tapan kuitenki itteni siellä jos oon ainut kuski. Sitä ennen ehin kyllä tappaa itteni Rukalla, mahtaa tulla hieno reissu! Niin, ja varattiin me eilen Pirin kanssa lentoja Tampere - Lontoo ja Bremen - Tampere. Oon lähössä Toukokuussa vähän reissuun. Käydää Lontoossa ja Rotterdamissa, tullaa sit Bremenin kautta pois ku löydettii 5 euron lento! RyanAir on makia. Jotai sisältöä elämälle.

Ei kai sitä illalla voi selvin päin olla ku on näin ankeaa.

Tyhjiä ei-suunnitelmia

Huomenna enkun yo-koe. Hienoa Tiia, et ole tehnyt sen eteen mitään. Hienoa Tiia, olet jo kussut kuuntelun. Hienoa Tiia, kusit myös matikan yo-kokeen etkä voi kompensoida kahta ainetta.

Perjantaina säbän jälkeen tulin Kossin kanssa meille ja keittiössä istui Piri, Jenny ja meikän äiti! Äiti tuli hakee multa auton pois, yhyy. Äiti ei aikonu lähteä meidän kanssa baariin. Myös Ellu oli kotona, ja sen lisäksi Veera, Ankku, Sonja, Sanna, Jani ja Sami tulivat meille. Yölläki meitä oli kahdeksan!

Mää unohdan nyt tuon mun pakkomielteen LOPULLISESTI. Se ei tykkää musta, sillä on joku muu. Minä pääsen tästä yli ja tajuan nyt että aina en saa mitä haluan. Näin.

Heikki tuli käymään päivällä meillä, oli ihana nähä sitäki pitkästä aikaa! Se rontti vaan lähti illalla Oulaisiin takas ryyppäämään eikä jääny viihdyttään meitä. Meikä, Piri, Veera, Lauri ja Ellu käytii eilen Bisketissä illalla. Oltiin pukeuduttu tosi hienosti, onneksi ei näkyny tuttuja. :) En jatkanutkaan puolen vuoden ryyppyputkeani, yritän hillitä.

Ainakaan ei tartte stressata mihin hakee jos ei pääse vielä ylioppilaaksi. Tiistaina oon sopinu et meen itkee opolle siitä.

Lakki jouluksi

Elikkä matikan kirjotukset, elikkä ihan perseelleen. Jos ihme tapahtuu ja arvaan enkun kokeessa maanantaina tarpeeksi oikein, niin saan lakin päähän keväällä kompensaatiopisteillä. Matikka ei mene läpi. Oli muuten jännä tunne ku mun ei-graafinen laskin alko herjaa kokeen alussa et paristot olis lopussa.

Jos ehtisin, niin voisin käydä vitutuslenkin mutta ei, en edes ehdi juoksemaan ennen säbää! Vois hakata jonku nebraskalaisen 25-vuotiaan nörttijätkän netti-Carcassonnessa niin tulis parempi mieli. Ja kyllähän mulla viinat oottaa kotona iltaa, elämä olis kurjaa selvin päin.

Viime yönä sain ihmeen hyvin nukuttua, en heränny ku kahesti ja valvoin keskellä yötä ehkä puoli tuntia. Ja aamulla olin saanu viisi tekstiviestiä.

Carru yrittää lohduttaa mua mesessä, se on ihana. <3

Mää en jaksa.

Yritän reipastua

Eilen jaksoin raahautua yhteislenkille aamulla, lähdettiin Rajahaudasta ja juostiin puskissa ja umpihangessa ja jotenkin hyvin epäsuorasti Heinäpäähän (1h 40min). Oli vissiin turhan uuvuttavaa kun päätin alkaa tämän jälkeen neljän tunnin päikkäreille. Muuta en sitten tehnytkään. Piri tuli yöllä kotiin ja menin sen viereen nukkumaan. :-D

Tänään olin erikoisen reipas, laskin matikkaa! Huomasin että en tajua mitään, ja taidan mennä huomenna preppaukseen. Siivoiltiin myös innokkaasti ja käytiin avovaimojen kanssa 40min lenkki, oltiin tosi keski-ikäisiä. Nyt tultiin Pirin kanssa anoppilaan nettiin.

Yritän järjestää itseä vapuksi Ouluun ja sitten viikonlopuksi Närpiöön Finnspringille, en halua lähteä vielä torstaina. Jos jätkät lämpiää niin mun idea toimii. :)

Toipumista ja siivouspäivä

Ehin vittuuntua eilen moneen kertaan. Ihmiset oli vääriin aikoihin oikeissa paikoissa ja ramppasin edes takaisin Heinäpään ja keskustan välillä. Alkoon raahauduin kahdesti! Mielialaa kohensi suuresti ettei keskustan S-Marketissa kysytty papereita! Osaan olla pienistä onnellinen. Kävin lenkin yksin, koska yritin purkaa vitutusta. Juoksin ihan helvetin kovaa ja kaukana ja ei paljon auttanut.

Aloiteltiin puoli seitsemän aikaan kun Pekka tuli. Pian Vessu, Sampo ja Kossikin raahautuivat sählyn (jonka sujuvasti lintsasin) jälkeen mukaan. Pienessä nousussa käytiin kaupassa. Sampo oli paljon vanhempi kun Vessu, koska siltä ei kysytty papereita. Ei kyllä meidän 23-vuotiaalta Pekaltakaan, joka osti kroisantteja.

Myöhemmin meille tuli vielä Ankku, Teresa, Ratu ja Veera. Näillä mentiin. Salmiakkimeininkiä meni putkeen kuusi snapsia (koska viime syksynä Valtimolla meni viisi ja täytyy tietenkin parantaa). Muutenkin tuli juopoteltua. Toni ja Mitri kävivät myös selvin päin. Baariin tuli kiire, koska lähdettiin vasta puoli kahdeltatoista ja sisällä piti olla Onnelassa ennen puolta yötä, että pääsee plussakortilla ilmaiseksi. Siinä sitten jonossa laskettiin minuutteja. Toni ei päässyt sisälle, koska sillä oli vääränlaiset housut (?)

Yöllä saatiin Sampon kans nerokas ajatus vetää sunnuntain yhteislenkki, huomenna siis. Kossi lähti Veskun kanssa reenaan aamulla, Vesku arvosti että oltiin pilkkuun asti ulkona. Pitäis tehä nyt tuo työnhakuilmoitus ja yrittää syödä jotain. Ihan hyvä olo on. Oon myöskin siivonnut aamun ahkerasti: imuroin, tyhjensin tiskikoneen, täytin tiskikoneen, vein roskia ja lehtiä, imuroin lisää, tiskasin. Keittiön seinää pitäisi vielä pestä..

Huomasin että en ajatellu niin paljon mun pakkomiellettä kun oli mukavaa ja kavereita. Tai sitten olin liian kännissä.

Juhlia ja pakkomielteitä

Olin jo pitkään harkinnut taas ajatusten ylöskirjoittamista. Tällä kertaa yritän sen verran pysyä viivojen sisällä, että keskityn kirjoittamiseen ja jätän muun luovuuden muihin asioihin: en käytä aikaa itse sivuun, vain tekstiin. Se siitä sitten.

Sampo on lomilla intistä ja sen tekosyyn varjolla (on ihana nähdä Sampo!) menemme tänään baariin ja tosin aloittelemme sitä ennen. Tarkoitus olisi myös ehtiä lenkille kun Pirianna tulee töistä, ennen kun siirrymme juomaan sivistyneesti (aioin vissiin olla humalassa illalla). Jos saisin viikonloppuna luettua matikan kirjoituksiin niin se olisi aika uskomatonta myös. Oon vissiin yksin kämpillä sitten kun lauantaina Piri lähtee Kuusamoon ja Ellu on Juusolla (se on niin parisuhteutunut!).

Enkä olisi ikinä uskonut että vajoan niin alas kun keskiviikkona. Mulla on todellakin joku pakkomielle, ja pitäis selvittää mitä sen kanssa teen. Heidillä on omat teoriat ja joitakin alkaa jo ärsyttää mun käytös, yritän rajoittaa! Oon vaan taantunut jotenkin 12-vuotiaan tasolle tässä asiassa. Luulin että olisi helppoa olla yksin.