Tunteita

Yleensä mää tykkään siitä että tunnen paljon, mutta välillä se hajottaa ihan saatanasti.

Mulla on uus kämppä ja muutan tässä pikkuhiljaa sinne. Tänään pitää käydä työkkärissä, kelalla, skv:llä, postissa ja kierrätyskeskuksessa, vaikka mulla on kipeä olo ja alilämpöä 34.8. Lenkille en uskalla vaikka pitäis, viikonloppuna sm pitkät. Jos huomenna on parempi olo niin lähen kyllä kiipeileen. Keskiviikkona olis yökuppi.

Oon hajottanu ehkä puolia mun ihmissuhteista tänä vuonna. Oon jotenki tuhonnu ihan liikaa omaa ja muitten ihmisten elämää. Mää en tajua. Musta tuntuu että välitän liikaa ja takas saan en mitään tai liian vähän. Toiset on unohtanu mut kokonaan ja vikaa on myös minussa.

On mulla aina ainakin Saana ja Elli. Elli lupas että vaikka se välillä juoksis karkuun niin se tulee aina takas.

Mun neljän päivän viikonloppuun sisälty paljon. Olin huoltamassa Oulunsaloa eli juoksin 8-vuotiaan oululaisen tytön perässä. Oli kyllä mukavaa. Ellin kans tupetettiin menomatkalla ensin Jussi ja Konsta ja myöhemmin vielä Iisak ja Jere. Käytiin torstain treenin jälkeen Jennin ja Iisakin kanssa etsimässä eksyneitä kuusamolaisia pikkupoikia. Perjantain kisadiskossa hypittiin Ellin kans niskat kipeiksi ja mulla ei oo pitkään aikaan ollu niin mukavaa kun sillon. Lauantaina melkein itkin viestissä kun tunsin niin vahvaa empatiaa maaliintulevia lapsia kohtaan. Iltapäivällä märisin Saanalle ihan muista syistä.

En tajua miksi oon nykyään niin mustasukkanen. Oon luullu että en oo yhtään, mutta näköjään oon löytäny itsestä pitkästä aikaa uusia piirteitä. Tai ehkä oon muuttunut. Tai voi olla että se johtuu tästä epävarmuudesta mikä on myös uutta. Tuntuu pahalta että ei voi aina olla onnellinen muiden puolesta.

Ikkunan vaihtoa

Muutan syys- tai lokakuun alussa Veeran ja luultavasti Lauran kanssa ehkä Toppilaan ehkä tosi kivaan asuntoon. Menen ensi viikolla työkkäriin kyseleen työharjoittelupaikkaa. Voisin käväistä joku päivä lukiolla kattomassa opettajia ja kysymässä Läksyltä jotai todistusta hallituksessa olemisesta.

Olin viikonlopun Nuorten Jukolassa huoltajana. Oli kyllä mukavaa, ja pääsin vähän itekki suunnistaan. Ainaki harjoitteleen peesaamista. Tein meijän ykkösjoukkueelle oikaisupyynnön maaliviivanylityksestä, ja se meni läpi. Noustiin yksi sija ylemmäs. Torstaina lähen KLL:n SM-kisoihin Lietoon mukaan, näillä näkymin Oulunsalon huoltajana.

Onneksi en oo purkanu laatikoita, on helpompi muuttaa. Tarvin kahvinkeittimen ja haluaisin isomman sängyn. Älytön muuttokuume.

Tänään piti kiskoutua ylös aivan liian aikaisin. Täällä on remonttimiehiä jotka vaihtaa kaikki ikkunat.

Syksy

Okei, koitetaanpa seuraavaksi vähän erilaisella asenteella. Eihän tää elämä nyt niin kamalaa voi olla? Eihän?

Nyt jos huilisin pari kuukautta. Siis ihan oikeasti huilisin. En koko ajan ajattelis että mun PITÄIS tehä töitä tai PITÄIS olla opiskelemassa. Rauhottuisin, reenaisin, tekisin kaikkea mitä en oo ennen ehtiny syksyllä. Ennen, ku mun on vaan PITÄNY käyä koulussa, PITÄNY olla aktiivinen ja PITÄNY suorittaa, ja suorittaa, ja suorittaa. Sitten kun alkaa oikeasti ahistaa niin mennee itkee työkkäriin että haluaa työharjotteluun. Ja kattoo sitte mikä tuntuu hyvältä.

Aamulla oli kurkku kipeä ja tuntuu et kuume nousis. Onkohan mulla joku sikaflunssa? Ei uskalla lähtee tänää urheilee. Toivottavasti en tuu nyt kipiäksi ku kaikki on pois Oulusta viikonlopun niin ei mulla oo muuta tekemistä ku reenata?

Mutta mitä mää oikeesti teen?