Odotusta ja tekemistä

Oon pari yötä vääntäny onnittelukortteja tuleville ylioppilaille. Nimenomaan yötä, koska sillon mulla on ehkä eniten aikaa. Ei sillä etten haluais tai ehtis nukkua, mutta oon viime aikoina nukkunu niin hyvin että ei haittaa vaikka välillä käyttää luovuutta ja askartelee kaikessa hiljaisuudessa. Nyt on kyllä ollu pari sateistakin päivää, joten olen myös taas yrittänyt lukea hoitotyön etiikkaa ja katella asuntoja ja ajatella. Sillon kun on lämmintä niin oon vaan koko ajan ulkona.

Oon niin sairaan innoissani tulevista juhlista ja siitä että saa taas luvan kanssa pukeutua hienoon mekkoon ja juoda ja syödä hyvin ja näkee paljon laittautuneita ihmisiä. Toivottavasti tulisi vielä hyvä sää ja ehtisin varmasti joka paikkaan mihin aion ehtiä.

Nään torstaina Ankkua, mulla on sitä kamala ikävä. Tuntuu että ei ole muka aikaa tarpeeksi vaikka kyllä sitä olis.

Helteet ja oma elämä

Kaikki viime päivät olen vain ollut ulkona, koska on niin ihanan kuumaa ja valoisaa ja kesäistä. Olen nähny ihmisiä ja makoillu Kiikelissä ja Nallikarissa ja teletappimaassa, istunu torinrannassa ja sillan alla ja käyny Laurin mummolassa pihatalkoissa ja hiimaillu kaupungilla, pyöräilly ympäriinsä, suunnistanu, pelannu rantalentopalloa ja vaan ollu. Tämän takia jo pelkästään jaksaa kituuttaa koko talven yli.

Tänään on kesäbileet 45:ssa ja menen sinne illalla, päivällä nään vielä tyttöjä ensin kaupungilla. Tuntuu että oma elämä on taas niin kiireistä kun haluaa tehdä kaikkea. Pitää hankkia sellanen kannettava radio että voi ottaa vielä musiikkia piknikeille.

Me irtisanotaan vuokrasopimus kesäkuun lopusta, eli jos en ole saanu siihen mennessä kämppää Helsingistä niin asun taas kesällä en missään, mikä ei kyllä sinänsä haittaa koska en olis yhessä kaupungissa pitkiä aikoja kuitenkaan. Mää niin toivon että nämä helteet ei jää tähän vaan jatkuu koko kesän.

Leija ja kesä

Viime hetken inspiraatio pelastaa mut ehkä sittenkin. Oon aina ollu sellanen että en saa mitään aikaiseksi kunnolla, jos on aivan pakko ja just nyt. Vaikka VAKAVAEVVK-aineiston koe on jo viikon päästä, niin oon yllättäny itseni ja lukenut jo melkein kaiken läpi ja leijanrakennuskin on ihan työn alla. Toisin sanoen kaikki on valmista jo pään sisällä ja mulle on miljoona kertaa helpompaa rakentaa viikossa vaikka sata erilaista leijaa kun opetella nuo aineistot ulkoa. Ehkä tää välivuosi ja kausiluontoinen stressi ei olekaan syönyt mun kaikkea luovuutta.

Muuten tuntuu välillä kummalliselta kun muutto on niin lähellä. On myös hyvin todennäköistä, että jään ilman opiskelupaikkaa ja sitten taas mietitään että miten jatketaan. Mun elämä on ehkä jotenki huonosti suunniteltu tai sitten en osaa vaan käyttää sitä. Haluan ehkä sellasiin paikkoihin mihin on hankala päästä, mutta missä mulla olis helppoa. En halua tehdä mitään liian yksinkertaista ja turhauttavaa, jossa ei saa tehdä asioita omalla tavallaan ja käyttää omia aivoja.

Viime viikonlopun kisa meni aivan ali odotusten. Oon kuitenki reenannu ihan kiitettävästi koko talven ja yhtäkkiä jalat ei liiku mihinkään. Suunnistus meni hyvin ja en pummaillu, mutta aikaa meni. En saanu sykettä nousemaan ja ei tullu edes kunnolla lämmin. Verkkasin kyllä hyvin ja oon syönykki kunnolla. Joko olin ihan saatanan jumissa automatkasta, muuten vaan tai oon tulossa kipeäksi. Veera, Pinja ja Yö on kaikki nyt enemmän tai vähemmän kipeenä, en uskalla olla edes paljon kotona.